Kruununverojen lisäksi talonpojat kustansivat 1800-luvullakin kaikki kasvavat paikalliset rasitteet, joista erityisesti teiden ylläpito- ja rakennuskustannukset nousivat huomattavan suuriksi.
Kunnallishallinnon uudistuksen jälkeen alettiin kerätä niin talollisilta kuin tilattomiltakin kunnallisveroa, ja kirkkokin tarvitsi osansa. Valtion verotukseen tuli perusteellinen muutos vasta Suomen itsenäistyttyä, kun vuonna 1918 tulo- ja omaisuusvero.
Kauhajokelaiset toimittivat veroviljan autonomian alkupuoliskolla edelleen Kristiinan viljamakasiiniin. Kruununvoudin vaatimuksesta makasiiniin tehtiin uusi katto ja lautavuoraus vuonna 1829. Muutamaa vuotta myöhemmin aitta vielä tervattiin.
Vuonna 1860 kauhajokelaiset päättivät rakentaa kruununmakasiinin oman kirkon viereen, ”ettei tarvitse verojyviä kauas kuljetella”.
Makasiini oli tarkoitus pystyttää jo saman vuonna, mutta työn aloitus viivästyi. Kauhajokelaisen kirvesmiestaidon mestarinäyte valmistui Päntäneen tien varteen lähelle kirkkoa vasta 1864. Sen teettämiseksi seurakunta oli ottanut lainaa 804:48 markkaa. Seuraavana vuonna kauhajokelaiset päättivät myydä Kristiinassa olevan aittansa ”julkisella urakkakaupalla”. Näin yksi aikakausi, parisataa vuotta kestänyt veroviljan vedättäminen Kristiinaan, oli päättynyt.
Lähde: Liisa Ruismäki: Kauhajoen historia (1987)
Vuonna 1960 manttaalikunta lahjoitti museoyhdistykselle 1860-luvulla rakennetun entisen kruununmakasiinin 11 aarin tontteineen. Rakennus oli toiminut manttaalikunnan ylläpitämänä lainajyvästönä, mutta sen toiminnan loputtua rakennus oli käynyt manttaalikunnalle tarpeettomaksi. Rakennus on nykyään museon varastona.
