Luhtaladot rakennettiin talon omistamille kosteille niittymaille ja tulvaniityille. Rakenteeltaan luhtalato oli yksinkertainen: harvaseinäinen ja useimmiten olkikattoinen. Lattiana toimivat aluskehikko tai alusriu´ut. Kehikko oli yleensä korkealla, joten latoon saatettiin tehdä portaat. Lato leveni ylöspäin, jotta kosteina kerätyt heinät kuivuivat paremmin eivätkä ne painuneet. Ladot olivat pieniä ja niitä rakennettiin niityille paljon. Näin maisemaan muodostui tyypillinen latomeri.

Talviheiniä varastoitiin myös heinäsuoviin. Vähitellen 1700-luvulla lato syrjäytti suovat heinien säilytyspaikkana. Aluksi lato sijaitsi pihapiirissä, mutta myöhemmin ne rakennettiin talosta kaukanakin oleville niityille. Heinät kannettiin takkavitsoilla niityiltä latoon puolituoreina. Seiniä vasten tehtiin multapenkit. Keskelle latoa jätettiin kapea käytävä, jonka kautta onnistui heinien otto talvella lehmien rehuksi.