Tämä osa kertoo Kauhajoen historiasta Suomen itsenäisyyden ajalta. Lehtori Liisa Ruismäki kokosi asiatiedot Kauhajoen museolle itsenäisyyden 75-vuotis juhlanäyttelyä varten.

1910-luku

Koulut

Lukkarinkoulusta kiertokouluun

Kansakoululaitos
Kauhajoelle oli perustettu kansakouluja seuraavasti:

1882 Kirkonkylän koulu (Aninkoulu)
1891 Turja
1891 Teevahainen
1894 Päntäne

1908 Koski
1909 Hangaskylä
1909 Muurahainen
1914 Lylysalo, Kokonkylä
1915 Ikkeläjärvi
1918 Kiviluoma
1918 Pukkila
1918 Uurro
1918 Nummijärvi
1918 Nummikoski
1919 Luomankylä
1919 Harja
1919 perustettiin Suupohjan maamieskoulu

Suupohjan rata avattiin virallisesti liikenteelle 1.8.1913.

Vuoden 1918 sota

Sodassa taisteli 1115 kauhajokelaista ja heistä kaatui 51 miestä. Punaisina vangittuja menehtyi kolme kauhajokelaista.

Ylipäällikkö Mannerheim kokosi rintamakomentajansa Kauhajoen asemalle 8.-9.3.1918 välisenä yönä neuvottelemaan Tampereen valtauksesta. Valtaukseen osallistui 29 kauhajokelaista miestä.

Kauhajoki oli sodan aikana tärkeä huollon ja kuljetusten solmukohta. Täältä tehtiin 1580 hevoskyytiä, joista 1240 Kankaanpäähän.

Keväällä 1918 yhden hengen korttiannos viljaa oli 75 g päivässä.

1920-luku

1920-lukua leimasi elinkeinoelämän sekä sivistyksellisen toiminnan kehittäminen. Perustettiin

1920 Kotitalouskoulu
1925 Evankelinen kansanopisto ja
1928 Yhteiskoulu

Yleinen oppivelvollisuuslaki tuli voimaan 1.8.1921
Kansakouluja perustettiin lisää;

1920 Aro
1922 Kainasto
1923 Pukkila
1925 Yrjänäinen
1926 Kauhajärvi
1928 Nirva
1929 Puska

Väestö

Väkiluku ylitti kolme miljoonaa Suomessa 1912. Kauhajoella oli 1920 henkikirjoilla 14826, joista täällä asui 12445. Amerikassa eli 2207 täällä kirjoilla ollutta, mikä oli 14.9% väestöstä.

Elinkeinot

Valtaelinkeinosta maataloudesta sai elantonsa 91,1 % kauhajokelaisista. Maatalousväestö jakautui seuraavasti: maanomistajat ja heidän perheenjäsenensä 51,98 %, virkataloissa asuvat 1,27 %, torpparit ja lampuodit 21,57 %, mäkitupalaiset ja itselliset 23,65 % ja muut 1,49 %.

1930-luku

1930-luvulla usko maahan ja omaan yrittämiseen oli luja. Vuosikymmenen alkua varjostaneen laman jälkeen maan talous alkoi elpyä ja se näkyi Kauhajoellakin. Pienteollisuus kehittyi voimakkaasti; oli sahoja sekä viljankuivaaja- ja turveteollisuutta.

Ohmerojärvi kuivattiin, Topeeka päällystettiin. Kauhajoella pidettiin maatalousnäyttely. Kauhajoen museoyhdistys ry. perustettiin 1934. Ikkeläjärveltä ostettu tuulimylly oli museoyhdistyksen ensimmäinen ra- kennus. Se ehdittiin siirtää paikalleen yhteiskoulun pihaan ennen maatalousnäyttelyä ja tuulimyllystä tuli näyttelyn tunnus.

Perustettiin lisää kouluja:

1930 Ohmerojärvi
1931 Lustila
1933 Jokimäki
1933 Pentilä
1935 Piipari
1937 Möykky
1939 Lamminmaa

Talvisota

Talvisodan sytyttyä eduskunta saapui Kauhajoelle ja työskenteli täällä 1.12.1939 - 12.2.1940 välisen ajan.(Eduskuntasalimuseo).

Talvisodassa kaatui 46 kauhajokelaista.

1940-luku

Jatkosota

Jatkosodassa 1941-44 kaatui 287 kauhajokelaista. Kauhajoella toimi sotasairaala..

Koko 40-lukua leimasi pula elintarvikkeista, kengistä ja vaatteista. Korttiannokset ja säännöstely kuuluivat arkipäivään vielä useita vuosia sodan jälkeen.

Vuonna 1943 Kauhajoelle perustettiin sijoitusleiri, jonne saapui vajaat kaksituhatta inkeriläistä. Heistä 509 asettui Kauhajoelle. Sodan jälkeen suurin osa inkeriläisistä palasi takaisin Neuvostoliittoon. Kauhajoelle tuli myös 1500 karjalaissiirtolaista, joista valtaosa jäi asumaan paikkakunnalle.

Sodan päätyttyä, vuosina 1946-48 syntyivät suuret ikäluokat. 40- ja 50-lukujen taitteessa Sahankylään muodostettiin Suomen suurin yhtenäinen maanhankintalakiin pohjautuva rintamamiesalue. Sinne perustettiin 42 asutustilaa, joihin raivaajat tulivat eri puolilta Suomea.

Perustettiin kouluja:

1946 Pihkakylä
1947 Koivumäki
1948 Nummilahti
1948 Äijö
1949 Hakokallio, Ikkeläjärvi

1950-luku

Vuonna 1950 sai maa- ja metsätaloudesta toimeentulonsa 76 % kauhajokelaisista. Rakentaminen, teollisuus ja palveluelinkeinot lisääntyivät ja elintaso koheni. Traktorit ja muut maatöitä helpottavat koneet yleistyivät.

Perustettiin vielä kaksi koulua lisää.

1951 Sahankylä
1951 Könnö

Pitäjässä toimi nyt 36 kansakoulua, jotka täyttyivät vuosikymmenen kuluessa suurista ikäluokista.

Kauhajoen ensimmäinen koulun lakkauttaminen tapahtui 1958, kun Pihkakylän koulu lakkautettiin sen toimittua 12 vuotta.

Elettiin yhteiskunnallisen rakennemuutoksen aikaa ja Kauhajoeltakin lähti paljon parhaassa työiässä olevia kaupunkeihin ja Ruotsiin.

Väkiluku 1950 oli 19027, heistä Kauhajoella asui 17169. Vuosikymmenen lopussa Kauhajoen väkiluku kääntyi laskuun.

Kirkko paloi 1956. Uusi kirkko valmistui kaksi vuotta myöhemmin.

1960-luku

1960 kunnan henkikirjoitettu väestö oli 16711 henkeä. Maatalouden osuus elinkeinorakenteesta oli 71 %.

Oppilasmäärien vähennyttyä kansakouluja lakkautettiin 60-luvulla:

1962 Koivumäki (toimi 17 vuotta)
1966 Lamminmaa (27)
1966 Hakokallio (17)
1966 Nummilahti (18)
1966 Kiviluoma (48)
1966 Teevahainen (75)
1966 Möykky (29)
1966 Pentilä (33)
1969 Puska (40)

Suuret ikäluokat olivat kasvaneet työikään. Kunnan päättäjät halusivat tarjota nuorille opiskelumahdollisuuksia omalla paikkakunnalla. Perustettiin

1961 Suupohjan Kauppaoppilaitos
1964 Kauhajoen Ammattikoulu
1964 Kauhajoen Kansalaisopisto
1968 Kauhajoen Musiikkiopisto

Kantatie 67 uusittiin. Henkilöliikenne Suupohjan radalla loppui 1968. Autot, TV ja ulkomaanmatkat alkoivat olla yhä useampien ulottuvilla. Maatalous koneellistui kovaa vauhtia.

1970-luku

Henkikirjoitettu väestö oli Kauhajoella alimmillaan 1976 väkiluvun ollessa 14444.

1960- ja 70-luvuilla Kauhajoella elettiin teollistumisen vuosia. Suuret työnantajat tulivat: Esko Salo, Maan Liha, Rauma-Repola, Tiklas ja Strömberg. Kirkonkylän keskusta koki muutoksia; vanhaa purettiin ja uutta rakennettiin, liikenne vilkastui ja Kauhajokea alettiin pitää kaupunkitason liikekeskuksena. Maa- ja metsätaloudesta sai toimeentulonsa tuolloin enää 39 % kunnan asukkaista. Palveluammateissa toimivien määrä oli 32 %.

Lapsiluvun edelleen vähentyessä sivukylillä kansakoulujen lakkauttamiset jatkuivat.

1972 Hangaskylä (toimittuaan 63 vuotta)
1972 Koskenkylä (64)
1972 Ohmerojärvi (42)
1972 Turja (81)
1972 Uurro (54)

Vuonna 1975 siirryttiin peruskouluun.

1980-luku

1981 henkikirjoitettuja oli 14956. Voimakas kehitys jatkui 1980-luvun lopulle saakka. Palvelu- ja teollisuustyöpaikat lisääntyivät ja rakennustoiminta jatkui vireänä. Kuntalaiset saivat kirjastotalon, kunnantalon, terveyskeskuksen, vanhainkodin sekä asuntoja. Piiparin, Jokimäen, Harjan, Kauhajärven ja Pukkilan kyläkoulut saneerattiin. Tiet Nummijärvelle, Ikkeläjärvelle ja Hyyppään kestopäällystettiin. Kauhajoen luonnonvarat - turve, sora ja vesi - olivat kysyttyjä paikkakunnan ulkopuolellakin, ja kiista arvokkaan pohjaveden viennistä Seinäjoelle sai julkisuutta.

Kauhajoen lukioon tuli iltalinja ensimmäisenä maalaiskuntana 1986.

Kauhajoen työllisyystilanne oli hyvä 1980-luvun lopulle saakka. Taloudellinen lama iski vuosikymmenen vaihteessa, minkä seurauksena mm. Rauma-Repola ja Strömberg lähtivät.

1990-luku

1990 väkiluku Kauhajoella oli 15569.

Työttömien määrä on ollut useita vuosia läänin suurimpia. Työttömyyden jatkuessa perustivat työttömät oman yhdistyksen.

Viimeiset kilometrit Kauhajärveltä läänin rajalle päällystettiin.

Oppilaitosten hallinnot ja nimet muuttuivat useaan kertaan.

Esityksen tekijät

Ilmoitukset virheistä sivuston ylläpitäjälle: